Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi syksyllä 2021, mutta oma polkuni järjestämisen saralla on alkanut jo huomattavasti aiemmin. Nuorena aikuisena oli mahtavaa, kun pystyin hankkimaan omaan kotiin mieluisia tavaroita omalla työllä ansaitulla rahalla. Asunto vaihtui tarvittaessa isompaan. Muutto muutolta huomasin tavaramäärän kasvaneen, mutta ensimmäisen kerran tavaramäärä alkoi häiritsemään silloin, kun luovuimme ensimmäisestä omistusasunnostamme ja muutimme tilapäisesti pienempään vuokra-asuntoon vauvan ja koiran kanssa odottelemaan sopivan omakotitalon löytymistä. Tilapäisyyttä kesti lopulta reilu kolme vuotta ja tuona aikana perheemme kasvoi kaksilapsiseksi. Lapset toivat mukanaan paljon uusia tavaroita ja lisäksi kotiäitivuosina innostuin käsitöistä, askartelusta ja leivonnasta ja näiden harrastusten myötä joka paikka pursusi tavaraa.
Luulin, että omakotitalo ja varta vasten tarpeisiimme suunnitellut säilytystilat ratkaisisivat kaikki tavaransäilytyspulmamme, ja että kaikille tavaroille löytyisi lopultakin oma paikka. Kantapään kautta olen kuitenkin oppinut sen, että mikään tila tai mitkään säilytysratkaisut eivät riitä, jos koskaan ei poista mitään ja koko ajan tulee lisää uutta tavaraa ovista ja ikkunoista. Satunnainen tavaroiden myynti kirppiksillä ei riitä, jos kulutustottumuksiaan ei muuta.
Ensimmäisen Konmari-kirjan ilmestymisen aikaan olin erittäin ”altis vaikutteille”, sillä kolmas lapsi ilmoitteli tulostaan ja työhuoneena toiminut huone piti muuttaa lastenhuoneeksi. Tuolloin kävin läpi suuren osan yli 150-neliöisen kotimme tavaroista ja karsin runsaasti tavaroita kirpparille. Kirpparilla myyminen on itselleni mukava harrastus, mutta tuntipalkoille sillä hommalla ei pääse ja usein tavaroihin käytetty raha turhauttaa jälkikäteen. Kirppistavaroiden säilyttäminen kotona myyntijaksojen välissä onkin sitten oma juttunsa. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että kirpparimyyntijakson jälkeen lahjoitan tai kierrätän myymättä jääneet tavarat eteenpäin, joten kotona ei tarvitse enää säilöä suuria määriä pois karsittuja tavaroita.
Omat kulutustottumukseni ovat muuttuneet melkoisesti nuoruusvuosien törsäilyyn verrattuna ja nyt voin todeta, että kotoa lähtee enemmän tavaroita pois kuin mitä sinne tulee. Arki sujuu huomattavasti helpommin, kun kaikki aika ei mene tavarapinojen siirtelyyn eikä siivoaminen edellytä ensin tuntien järjestelyä.
Konmari-kirjojen jälkeen olen lukenut myös useita muita alaan liittyviä kirjoja, käynyt verkkokursseja ja seurannut alan ammattilaisia. Ehdin haaveilla ammattijärjestäjän koulutuksestakin muutamia vuosia ja opintovapaalle jäätyäni huomasinkin, että koulutus oli mahdollista suorittaa etänä, joten muiden opintojen lisäksi päädyin opiskelemaan myös ammattijärjestäjäksi. Tässä asiassa oli kyllä kaikki tähdet kohdillaan ja nyt olen unelmieni toteuttamisen polulla.
Koulutuksen myötä liityin myös Suomen ammattijärjestäjät ry:n ja olen sitoutunut noudattamaan ammattijärjestäjän eettistä ohjeistusta. Ammattijärjestäjän työ pohjautuu asiakkaan etuun, auttamiseen ja kunnioittamiseen sekä avoimuuteen, rehellisyyteen ja totuudenmukaisuuteen. Yhdistykseen kuuluminen mahdollistaa myös ammatillisen osaamisen ylläpitämisen ja päivittämisen.
